[vc_row no_margin=”true” padding_top=”0px” padding_bottom=”0px” border=”none”][vc_column width=”1/1″][vc_column_text]Mäntästä New Yorkiin vuonna 1913 lähtenyt 18 vuotias Hilda Koskinen oli tasan sata vuotta sitten ehtinyt viettää Amerikassa ensimmäiset kaksi viikkoaan. Hildan jäämistöstä löytyi pieni musta vihko, johon Koskinen kirjoitti aikanaan matkakertomuksensa. Kuvassa on sen ensimmäinen sivu, ja alla koko teksti puhtaaksikirjoitettuna. Kiitokset Koskisen suvulle tämän aarteen säilyttämisestä!

paivakirja

Hilda Koskisen matkapäiväkirja 1913

Läksin Mänttästä Koskelan pysäkiltä 28p. huhtik. 1913 kello 3 (?) yöllä. Jätettyäni hyvästi saattamassa olleet toverini astuin junaan jossa minua odotti matkatoverini Lempi Hakanen. Vilppulan asemalle saattamaan lähti siskoni Anni, Mandi Bergqvist ja Lempin sisko Lyyli ja veli Armas ja Eino Aro. Vilppulaan saavuttua osti siskoni minulle piletin ja laitoimme tavarat pakaasiin. Lyyli ja Armas jäivät Vilppulan asemalle, toiset tulivat Lylyn asemalle. Jouduimme junassa huonoon vaunuun emmekä koko matkalla voineet muuttaa. Matkatoverina meillä oli 3 poikaa jotka olivat kanssa Ameriikan matkalla. Aika hauskoja poikia muuten. Lylyn asemalla jätimme hyvästi saattamassa olleet ja siellä myöskin tapasin erään sukulaispojan. Siinä vasta tuli vähä ikävä, mutta en sentään paljo itkenyt. Matka Tampereelle asti kului aika hauskasti. Yksi niistä pojista joiden kanssa matkustimme oli hyvä soittaja mandoliinilla. Pojat poikkesivat Tampereelle ostaan pilettiä höyrylaivamatkalle. Juna seisoi Tampereen asemalla 25 min. Siellä tapasin Signe Lintin (?) ja Helmi Uusilehdon. Sieltä jatkoimme matkaa Hankoon. Kello 8 olimme Hämeenlinnassa ja vähää vajaa 10 Hyvinkäällä. Hyvinkäällä odotimme 5 min vaille tunnin ja sitte pääsimme Hankoon kello 9,52 min (?). Hangon asemalla oli agentti vastassa joka johdatti siirtolaiset siirtolaishotelliin. Se on äärettömän suuri tiilimuuri. Heti sinne päästyä jätimme tavarat pihalle ja sitte lääkärin tarkastukseen. Siellä ei tarkastettu kun silmät vaan ja käsiä katsottiin. Heti sen jälkeen alettiin pilettien myynti. Ostin piletin Cunard linjalle Mauretania laivaan. Se maksoi 274 mk. Sitte lunastin kortteeri laput ne maksoi 50 p. vuorokausi. Me jouduimme nukkumaan kolmanteen kerrokseen sängyssä ja pelkäsimme putoavamme. Keskiviikkona sitte pitkän odottamisen jälkeen pääsimme lähteen. Laiva läksi rannasta kello 6 illalla. Kävi äärettömän kova tuuli. Meri myrskysi vaahtopäisin lainein. Laiva keikkui ankarasti. Noin 15 min oltiin merellä niin muutamat olivat heikkoina sairaina. Seuraava päivä oli helatorstai. Aamulla meri oli aivan tyyni. Peilikirkas ei tuuli värähtänyt. Mainingit sen pintaa liikutteli. Päivemmällä nousi tuuli vähä. Illalla katselimme auringon laskua. 2p. toukok. oli hyvä ilma ei käynyt kova tuulikaan. Aamulla kello 8 pääsimme Kööpenhaminan satamaan. Seisoimme siinä kello 11 asti ja sitte lähdimme purjehtiin pitkin Juutinraumaa. Siinä näkyy Tanska toisella puolen ja Ruotsi toisella puolen. Tanska on erittäin kaunista maata ja tiheään asuttua. Lauvantainakin kävi kova tuuli ja oli kylmä ilma. Sunnuntaina oli kova myrksy. Laivaa keinutti kuin lastua vaan. Silloin ensi kerran olin sen verran sairas että yhden kerran oksensin. Sunnuntaina pääsimme Hullin satamaan kello 2 päivällä. Siinä saimme odottaa kello 11 yöllä. Kaupungille olis kyllä saanut mennä mutta ei me viitsitty lähteä. Monien reklaamien perästä sitte vihdoinkin päästiin lähtemään asemalle. Käveltiin vähän matkaa ja sitte mentiin hevosella vähän matkaa ja niin vihdoinkin päästiin Hullin asemalle. Siellä saatiin kahvia ja voileipää ja sitte saimme rautatiepiletin näyttämällä tikettiä. Siellä oli iso huone jossa tanssittiin ennen junan lähtöä. Kello 1 lähti juna Hullista ja 1/2 6 olimme Liverpoolin asemalla. Junassa oli topatut istuimet. Hammastani särki niin armottomasti, mutta se taukos ennen kun päästiin Liverpooliin. Siellä oltiin meitä vastassa hevosella ja joka linjan matkustajat vietiin eri hotelliin. Kello 8 haettiin meitä aamiaiselle. Monta pitkää pöytää oli katettu. Kahvia saatiin juoda pienestä pilkkumista. Täällä on syötävää ruokaa vaikka laivassa oli niin huonoa. Siellä agentti ilmoitti meille että saamme tanssia siinä Cunard linjan tanssihuoneessa. Tuskin olimme kortteeriin ehtineet kun jo poikia tuli perässä ja sillon sitä oli heti lähdettävä tanssiin. Tanssimme koko päivän aina iltaan klo 10 asti. Syömässä vaan käytiin välillä. Tiistaina emme kulkeneet paljo missään kun satoi. Kävimme suom. merimieslähetyksen lukusalissa. Sitte illalla olimme taas tanssissa. Keskiviikkona kävimme museossa ja kun illalla ei ollut tanssia menimme eläviin kuviin. Torstaina taas satoi joten emme paljoakaan voineet liikkua ulkona. Illalla taas olimme kaupungilla. Suom. merimieslähetyksen lukusali tuli meille jokapäiväiseksi käyntipaikaksi kun ei ollut muutakaan ajankulua ja siellä oli suomalaisia kirjoja ja sanomalehtiä niin luimme niitä. Täällä on niin kauhean kylmä että käsiä palelee vaikka ei muuta kun käy ulkona. Kaupunki on niin itämaisen näköinen ja kaikki muijat ja lapset niin hirmuisen likasia ja huonoissa vaatteissa. (Sivussa huomautus: Perjantai jäänyt pois) Lauvantaiaamuna oli kaunis ilma. Aamulla jo 7 aikaan tuli agentti herättämään meitä aamiaiselle. Syötyämme saatiin piletit ulos jotka Liverpoolin asemalla otettiin pois. Kello 1/2 9 aikaan tuli hevosia joilla meidät taas vietiin satamaan. Siellä odotimme vähän aikaa niin sitte meidät vietiin ensin pienempään laivaan jolla kuljetettiin Mauretaniaan. Kyllä se oli juhlallinen katsella kaukaa. Polaris-laiva sais olla 10 kertaa ennenkö se oli Mauretanian kokoinen. Laiva seisoi iltaan myöhään satamassa ja oli vasta yöllä lähtenyt liikkeelle. Laivassa oli kuin suuressa hotellissa. Jouduimme 3. kerrokseen alhaalle. Kyllä siellä lämmin oli mutta kyllä toisessa kerroksessa olis ollut parempi. Jouduimme eri hyttiin Lempin kanssa. Lempi joutui aivan laivan laitaan 2 hengen hyttiin. Minä jouduin keskemmällä 4 hengen hyttiin. Siellä oli äärettömän suuri ruokasali paljopaljo isompi kun M.T.Y.n talon sali ja se täyteen katettu pöytiä joihin noin 20 henkeä mahtui kerralla syömään ja 3 eri kertaa täytyi kattaa pöydät kun oli niin paljon ihmisiä. Näyttää siellä paljon kodikkaammalta kun Polariksessa. Sunnuntaina joka olikin Helluntaipäivä oli kovin kaunis ilma paitsi tuuli kävi kovin. Useat sairastelivat ja minä en tiennyt sairaudesta vielä mitään. Olin kannella koko aamun. Ajattelin kaikkia menneitä ja tulevia aikoja. Nähdessä meren mahtavia aaltoja johtuu mieleen jos jonkinlaisia ajatuksia. Ihminen näkee oman itsensä pienuuden. Ei voi sanoin kuvailla miltä se tuntuu. Tuntee kunnioitusta noita mylviviä hyrskyjä kohtaan jotka tekevät niin juhlallisen vaikutuksen. Kyllä siinä ajattelee elämänsä niin ristiin rastiin siinä tulee ajatelleeksi elämän valo ja varjopuolet. Kaipaa kotia mutta silti haluaa sieltä pois päästä näkemään enemmän enemmän. Ei voi oikein ikävöidä en tiedä mikä sen vaikuttaa mutta ei niin paljo voi tulla ikävä että edes itkis. Mutta hiljainen kaipaus on aina. Se painostaa ikään kuin jokin raskas taakka. Olen ajatellut niin monta Helluntaita kuin muistaa voin ja olen kuvitellut minkälaista on kotona juuri tänä Helluntaina. Eilen ehkä siskot ja veikot ovat päässeet koulusta kesälomalle. Heillä on ilo siittä. Aina-sisko ehkä jo osaa tavata ehkä puhuakin jo selvään. Isän ja äidin näen kuin olisin heidän luonaan. En tiedä miksi ikävöin juuri Aarne veikkaa. Aina häntä muistaissa vedet pyörähtää silmiin. Ovathan he olleet kaikki minulle yhtä hyviä mutta en tiedä miksi juuri Aarnea ikävöin. Tämä Helluntai on ehkä ainoa elämässäni jonka olen merellä viettävä. Toinen Helluntaipäivä kului ilman mitään erityistä. Tuuli kävi armottomasti niin että vettä löi laivan täkille. Vasta sillon illalla tunsin sen verran pahoinvointia että en voinut syödä illallista mutta en ollut niin heikko että en olis jaksanut olla kannella. Tiistaina kävi kova myrsky koko päivän. Laivaa heilutti kun lastua vaan. Merelle oli vallan hirveä katsoa se oli aivan kuin möhkäleinä. Ne jotka olivat nokka ja perähyteissä eivät pysyneet sängyssä ja jos nousi seisomaan niin lensi päänsä seinään. Olin aamulla vähän kannella mutta en jaksanut kauvan olla vaan menin alas. Ei ollut kun muutamia henkiä ylhäällä. Miehetkin oli toiset niin huonoja että eivät tienneet maailmasta mitään. Minä en ollut oikein sairas vaan niin paljo heikko että pidin parhaana pysyä sängyssä. Sängyssäkin sai kiinni pidellä ja sittenkin pomppaili. Yhden kerran oksensin sen verran että vain nimeksi. Keskiviikkoaamuna oli aivan tyyni ainoastaan vähä kävi tuuli. Sillon sitä jokainen yritti nousta kannelle ja kyllä niitä oli surkea katsella. Kaikki niin miehet kun naisetkin oli niin kalpeita ja heikon näköisiä kuin hautaliiniltä karanneita. Minäkin vaikka en ollut likikään niin sairas kun kaikki toiset tässä ruumassa olin niin hervoton että polvet letkahteli kun vähän matkaa käveli. Meri ilma on niin painostavaa että täällä jaksaa nukkua vaikka aina. Ei muuta kun käy syömässä välillä ja heittää itsensä sänkyyn niin pian on nin sikeessä unessa että ei herää pienellä herättämiselläkään. Ja yöt menee niin että ei tarpeeksi ehdi nukkuakaan. Torstaina kävi taas jo vähä kovempi tuuli mutta ei niin kova että se olis mitään haitannut. Olimme kannella melkein koko päivän. Kello 3 aikaan oli lääkärin syyni kun se oli myrskyn tähden siirretty lopulle matkaa. Ei nytkään tarkastettu kun käsivarresta katsottiin jos näkyy rokonarvet ja jos vähäkin näkyi niin ei rokotettu. Ei minuakaan rokotettu vaikka ei näkynyt kun yksi sen verran että juuri erotti. Perjantai aamuna pääsimme rantaan siina 9 ajoissa. Siinä meidän täytyi odottaa koko päivä ja vasta lauvantaina aamulla pääsimme lähteen Ellissaarelle.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]