[vc_row no_margin=”true” padding_top=”0px” padding_bottom=”0px” border=”none”][vc_column][image type=”thumbnail” float=”left” link=”true” info=”none” info_place=”top” info_trigger=”hover” src=”730″ alt=”Miss Hilda Koskinen” style=”width: 300px;”][text_output]Miss Hilda Koskinen (4.2.1895, Mänttä – 28.10.1973, New York) lähti Mäntästä 28.4.1913 New Yorkiin, jossa hän työskenteli varakkaan talon taloudenhoitajana. Saimme tutustua Hilda Koskisen tarinaan ja perintöön Jimmyn puolison vaarin kautta, jonka täti Hilda oli. Hildan jälkeen jääneet runo-, päiväkirja- ja kuvakokoelmat tarjosivat Reisaavaisen laulu -projektille kurkistuksen yhden siirtolaisen elämään ja innoittivat myös uuden laulun säveltämiseen. Eräästä Daybook -vihkosesta löytyi Hildan 10.11.1921 kirjoittama runo:

“Illan tähtönen, kaunis, kirkas
viesti vienoinen hälle vie
Hälle, jossa aatos viipyy
unten maille kun saapuu tie

Kuiski hiljaa korvaan armaan,
kerro vienoisin sävelin,
että aina mä häntä muistin,
vaikka kaukana astelin.”

Tämän tekstin alla on samalle päivälle kirjattu päiväkirjamerkintä: “Olen luullut voivani tappaa oman sieluni, mutta se elää – se elää. Ihminen vaatii itseltään mahdottomia silloin kun hän vaatii unhoittamaan sellaista joka kuitenkin on kaikki kaikessa. Kuinka voisi unhoittaa sitä mikä on sydämeen ja sieluun piirtynyt elämän raskaimpina ja tuskaisimpina hetkinä? … Tuntuu kuin tämä olisi elämäni viimeinen ilta. Kiitos kaikesta, mitä annoit. Kärsimyksestäkin! Ja hyvää yötä.”

Emme tiedä, mikä tapahtuma nuoren Hilda Koskisen elämässä oli saanut hänet näin suurten tunteiden valtaan. Hänen elämänsä viimeinen ilta se ei kuitenkaan ollut. Sen sijaan tasan 100 vuotta sen jälkeen, kun Hilda astui laivaan Hankoniemellä ja suuntasi kohti Amerikkaa ja loppuelämäänsä, tämä runo löysi tiensä meidän huulillemme ja tallentui levymme viimeiseksi valssiksi nimeltä “Hildan viimeinen ilta.”

FinnFest 2013 -tapahtuman aikana teimme käännöksen Hildan tekstin loppuosasta. Englanninkielinen versio kuuluu näin:

“Whisper gently to my darling
in a tender voice proclaim
that it’s her/him whom I always remembered
even when I was far away.”[/text_output][lightbox selector=”.x-img-link” opacity=”0.875″ prev_scale=”0.75″ prev_opacity=”0.75″ next_scale=”0.75″ next_opacity=”0.75″ orientation=”horizontal”][/vc_column][/vc_row]